Kirkkovihkimisessä meillä taitaa molemmilla painaa enemmän se perinne. Itselle ainakin ajatus siitä kirkon käytävää kävelystä ja siitä kuinka oma isä luovuttaa miehelle, saa kylmiä väreitä aikaan. Ja jotenkin ne urut ja kaikki vaan kuulostaa niin hyvälle. Ja se kuinka sukulaiset/ystävät odottavat ulkopuolella kun me astutaan ulos ensimmäistä kertaa miehenä ja vaimona. (Mitenkäs se menee? Ollaanko me kuitenkin jo naimisissa ennen koko kirkko vihkimistä?) <3
Vihkikirkoksi me halutaan miehen kotikunnan kirkko. Miellyttää ainakin minun silmääni.
Kuva pinterest
Vähän vastaavan tyylinen pienempi valkoinen kirkko siis kyseessä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti